Miksi minä olen aina niin surullinen? Ja miksi kysyn miksi? Miksi kysyisin olenko – totta munassa olen. Suru on lopulta ihan positiivinen tunne, paljon positiivisempi kuin viha, muttei missään nimessä yhtä mukava kuin vitutus. Ja miksi pohjalla ei saisi pelätä?
perjantai 9. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
