Miksi minä olen aina niin surullinen? Ja miksi kysyn miksi? Miksi kysyisin olenko – totta munassa olen. Suru on lopulta ihan positiivinen tunne, paljon positiivisempi kuin viha, muttei missään nimessä yhtä mukava kuin vitutus. Ja miksi pohjalla ei saisi pelätä?
perjantai 9. joulukuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
11.
Siitä tietää, että on kevät, kun räkäisellä kauppareissulla huomaa kaikki kauniit silmät. Ainakin seitsemän paria kymmenessä minuutissa. Minäkö muka en nää eteeni?
tiistai 11. tammikuuta 2011
10.
Ruokaa on hankala saada sisään niin kuin sanoja on hankala saada ulos. Katson kun vatsanahka löystyy päivä päivältä – siinä minun kommunikointini. Sydämellä ei ole enää voimaa hakata öisin niin kiihkeästi. Sen pitäisi saada ravintoa. Proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, rakkautta ja lämpimiä kuiskauksia. Toisaalta matalapulssiset elävät pidempään. Mutta haluanko minä taivaltaa pidempään?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
