tiistai 11. tammikuuta 2011
10.
Ruokaa on hankala saada sisään niin kuin sanoja on hankala saada ulos. Katson kun vatsanahka löystyy päivä päivältä – siinä minun kommunikointini. Sydämellä ei ole enää voimaa hakata öisin niin kiihkeästi. Sen pitäisi saada ravintoa. Proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, rakkautta ja lämpimiä kuiskauksia. Toisaalta matalapulssiset elävät pidempään. Mutta haluanko minä taivaltaa pidempään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Opettele näkemään peilistä sisäinen pellesi, ja ole sille rakastavan ankara. Saat kummatkin, tavallaan.
VastaaPoista... tämähän on sitten puolifiktiivistä, joten sisäinen pelle joko on tai ei ole olemassa. Oon muuten kirjoittanut tuon kännissä, koska en muistanut sen olemassaoloa. Rather nice.
VastaaPoistaMhehe, pilkettä silmäkulmassa minullakin tämän "päähänpiston" tiimoilta oli...
VastaaPoistaAngstista on vielä pitkä ja opettavainen matka kyynisen melankoliseen perustilaan, joka ei ole lainkaan niin synkkä tila kuin ensiksi luulisi ;)
PS. Sisäisellä pellellä viittasin lähinnä itselleen ja omalle ahdistukselleen nauramisen sietämätöntä keveyttä ;) Voi angstata lempeä ironinen hymy suupielessä sielunsa kyllyydestä...
Kyllä minä oletin että siellä pieni ivaisa hymy kutkuttaa herran suupieliä, ainakin toista.
VastaaPoistaOlettaisin, että olen ehkä puolivälissä matkaa angstini kanssa. Minusta tämä nyrpeä masistelu on oikeastaan ihan miellyttävää, ainakin pääosan ajasta.
Minussa on sekä sisäinen että ulkoinen pelle. Ne eivät varmasti ole tasapainossa keskenään eivätkä minkään muun kanssa, mutta niiden olemassaolon voi viihteellistää omaksi ilmaiseksi ilokseen. ;D
Peukku.
VastaaPoista